30 elokuuta 2006

Orppu esiin

Tulin sitten sairaaksi, jouduin oikeaan sairaalaankin (piipaa -autolla!), enkä kamalan paljoa ole käsitöitä pyöritellyt. Sairaana aikaa tosin olisi, mutta ei oo huvittanu tai jaksanu.

Nyt on kuitenkin uusi työ puikoilla. Ja koska alkuperäinen kantaa nimeä Omppu (ohjekiitokset Tikrulle), ja omani on väriltään oranssi, ristin tekeleen Orpuksi. Orppua on todella mukavaa neuloa, malli on helppo ja työ etenee nopeahkosti (Fifiin ainakin verrattuna..). Seuraavien kolmen kuukauden ajaksi on sitäpaitsi tiedossa takuuvarmat iltaneulomiset isoveikan parissa.. :)


14 elokuuta 2006

Piposia

Tehdessäni vihreää vauvapipoa ihastuin kovasti kyseisen pipon mallikuvioon. Niinpä sitten tekaisin samalla mallilla vaaleanpunaisesta puuvillalangasta kesäpipot myös lauantaina 5-vuotta täyttäneelle siskontytölleni sekä samaisen tytön kasikuiselle pikkusiskolle. Kuvia en tietystikään muistanut lahjapipoista ottaa (:D), mutta komiathan ne oli. Isomman tytön pipoon en neulonut lainkaan sitä rimpsuhimpsureunaa, vaan ihan vain neljä kerrosta ainaoikeaa. Vyötteenkin olen onnellisesti hukannut (tyypillistä), joten tietoja langasta on turha odottaa.
Toisen siskoni tyttö, 7.v, on jo itsekin reipas käsitöiden tekijä, ja nähtyään minut neulomassa serkkujen pipoja, ehdotti että samalla tyylillä voisi tehdä myös pelkän hiuspannan. Suunnittelijan ohjeita noudatellen tekaisinkin jämäkerästä kuvan hiuspannan suunnittelijan omaan päähän. Kuvasta saanee hieman osviittaa myös kuvaamatta jääneiden pipojen ulkomuodosta.




Itselleni tein jo aiemmin ihan samalla tyylillä syyspipasen. Lanka (vyöte hukassa! tiedot myöhemmin...) on ihanantuntuista ja ihananihanan väristä ja sopii pipoon oikein hyvin. En kuitenkaan ole ihan täysin tyytyväinen lopputulokseen: jotain puuttuu. Se ei oikein istu päähän. Auttaisko joku virkattu reunus alareunaan? Vai pitäiskö vielä hieman isontaa ja väljentää..? Ehdotuksia otan mielelläni vastaan. Kokonaisuutena pipo on kuitenkin oikein mukava, ja suojannee päätä heti ekana tuulisena syyspäivänä :).




Myöhemmin. Sain ronkittua tekeleiden lankatiedot: Vaaleanpunaiset pipot valmistuivat Marks&Kattensin Anemonesta, puuvilla akryyli sekoitteesta. Puikkokoko oli 2½. Ihanainen oman piponi lanka on saksalainen Kokon, silkki-puuvilla-akryylisekoite. Ehkä hieman Samoksen kaltainen, ohkaisempi, ihanan tuntuinen! Puikkoina 3.


08 elokuuta 2006

Työmatkoja, virkattuja kuteita

Helei Blogimaailma! Olen selkä (aim bäck).

Pätsiasteille kuumentunut kaupunkiasuntomme ajoi meidät puoliskoni kanssa lähes kuukauden päiviksi asumaan Keravanjoen varteen. Siellä saimme rauhassa asustella Savossa lomailevan isäntäperheen poissaollessa, ei ollut kuuma. Oli ihanaa. Työmatka tosin triplaantui (ja edestakas laskettuna jopa sekstaantui [oho!]), mutta ei se meitä haitannut. Töiden jälkeen oli aikaa saunoa ja öllöstellä, ja toki tehdä käsitöitä. Blogin päivittäminen kuitenkin jäi, kaikkeen en pysty minäkään ;). Mutta nyt olemme palanneet: On ihanaa olla kotonakin, vaikkei kuumuus olekaan kadonnut. Lempo soikoon.



Päivityksiä tulenee seuraavina päivinä tiheämpään. Ensmäisenä esittelen (tulevalle) sukulaistytölle rippilahjaksi valmistuneen käsveskan, elikäs laukun. Putkiksen tilaamisenihan onnistui taannoin vallan mainiosti, ja trikoosta valmistui Vilman ohjeita noudatellen varsin näpsäkkä laukku. Vuorikankaat on taskuineen ja kaikki :)! Laukku piti sisällään myös pienen pussukan, jossa mukana laukusta toiseen kulkeutuu kaikkein tärkeimmät: huulirasva, sakset, pinnit ja pompulat, särkylääkkeet...




Lankana siis luonnonvalkea putkis trikookude. Puikkokoko oli kuusi. Ja vuorikangas alkaa käsittääkseni olla tuttua jo muillekin.. Minkäs teet ku se on niin nättiä!

Puolisko nuoleskeli sanomalla laukkua vaatimattomasti hienoimmaksi tekemäkseni käsityöksi :). Olen siihen toki tyytyväinen. Lähes valmiina odottaa myös vastaavannäköinen roosalaukku. Ja kunhan syksy taas saa, valmistuu itselleni ihan oma oliivilaukku. Kivaa!