31 toukokuuta 2010

Tuijotellen



Meillä voidaan oikein hienosti. Elämässä alkaa olla rytmi, päivissä oma tahti. Pää alkaa seljetä, pystyy tekemään muutakin kuin tuijottelemaan vauvan napaa. Vaikka sehän tietysti on kaikista parasta.. tuijotella vauvaa.. Ja pikkuhiljaa sieltä on alettu tuijottelemaan takaisinkin. Ihanaa.

9 kommenttia:

  1. Ihana nyytti! Ihana tuijoteltava! Ihanat sormet! Ihana!

    VastaaPoista
  2. Voi kun suloinen! Ja kasvavat niin nopeasti... Rauhaisia päiviä teille! =)

    VastaaPoista
  3. <3 Oih... Ihan voin aistia tuosta ekasta kuvasta miten pienet kädet tutkailevat ja tunnustelevat ympäröivän maailman ihmeellisyyksiä. Tuijottele ja tuoksuttele sydämesi kyllyydestä, pian hän ei ole enää vauva!

    VastaaPoista
  4. Ui, ihanaa <3. Nauttikaa joka hetkestä.

    VastaaPoista
  5. Aivan ihana! Vauvan kädet on niin ihanat ja silmät ja nenä ja kaikki! Kertakaikkisen ihana pieni <3

    VastaaPoista
  6. Ihana. Vaikka mä muka oikein asioikseni tuijottelin vauvaa ja ajattelin, että tän mä muistan aina, niin kyllä on paljon hävinnyt... Ja nyt sälli on jo kolme ja menee päiväkodin isojen ryhmään :( Ja se napakin. Miten se oli muka se vauvanhoidon pelottavin asia. :)

    VastaaPoista
  7. voi noita pieniä käsiä, kun ne eivät ole vielä oikein hallinnassa, heiluvat miten sattuu. Eka vuosi on kyllä niin ihmeellinen ja vauva muuttuu joskus parissa päivässä ihan toisenlaiseksi. Meidän poikasella tulee kohta se eka vuosi täyteen ja on jo ihan haikeeta kun vauva muuttuu taaperoksi.

    VastaaPoista
  8. Voi mikä onni ja rauha kirjoituksestasi huokuukaan!

    VastaaPoista
  9. Hyvänen aika miten ihania kuvia ja mahdottoman kaunis vauva. Ihan täydellinen!

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät sanasen!